|
Post by Matilda on Mar 10, 2014 17:45:12 GMT
Suomenhevos ori Timin omistaa Alex, mutta sille otetaan myös hoitaja! (:
Pisteitä kerätty: 57
|
|
alex
Ahkera kävijä
Posts: 45
|
Post by alex on Apr 9, 2014 13:35:58 GMT
9.4. - UUSI TALLI, UUDET KUJEET
Oli hyvin kaunis päivä. Painoin jarrua farmaristani ja käänsin rattia oikeaan. Näin pienen, piskuisen tallipihan, josta olin saanut karsinapaikan Timille. Timi oli 4-vuotias suomenhevosorini, jolta puuttui tallipaikka. Pihalla näkyi pitkähkö nainen, kikkuraisine mustine hiuksineen. Käänsin virtakytkintä ja auto sammui, astuin ulos autosta. - Hei, nainen tervehti. - Hellurei vaan! Olet varmaan Matilda? - Juu, ja sinä kai Alex? nainen kysyi. Nyökkäsin ja astuin trailerin ovesta sisään. Mumisin jotain Timille ja kysyin Matildaa avukseni lastaussillan aukaisemiseen. Nainen teki työtä käskettyä ja sai rampin alas. Hän aukaisi takasalvan ja meni ulos odottamaan. Aukaisin Timin narun ja talutin herran rauhallisesti ulos. Tämä halusi sinkoilla ympäriinsä, mutta käskin sen olemaan paikoillaan. - Vau! Onpas se komea! Matilda totesi ja nyökkäsin. - Mihin mä voin laittaa sen? Matilda näytti minulle tietä karsinalle, jonka numero oli yhdeksän. Laitoin Timin kiinni käytävälle ja otin siltä kuljetussuojat pois. Talutin pojan loimitettuna karsinaansa, jossa ovessa oli hieno taulu ja siinä luki: Koivulan Timantti. Loimiteline oli myöskin ovessa.
Tajusin, että minulla oli kamala homma Timin varusteiden purkamiseen. Matilda lähti hoitamaan jotain asioitaan, ja sanoi, että voisin tulla huikkaamaan, jos tarvitsisin apua. Vein Timin vihreän harjapakin varustehuoneeseen. Sitten suitset, satula ja rintaremmi. Seuraavassa laatikossa oli silat ja ajo-ohjat. Ämpärissä oli melassia ja vettä matkalle. Seuraavaksi otin orin kärryt. Tässä satsissa tulivat vain koppakärryt. Vein ne katokseen. Otin trailerista heinähäkistä heinät ja vein ne Timin karsinaan. Annoin sille lisäksi taskunpohjaltani porkkananpalan. Tutkin karsinaa hieman lisää. Siellä oli suolakivi, ruoka- ja juomakuppiSitten oli seuraavan laatikon aika. Sieltä löytyivät linimentit, kengityspakki, pintelit ja suojat, muutama riimunnaru ja toinen riimu. Olin ottanut mukaan kaikki loput ruoat ja herkut. Kunnes viimeisen satsin olin saanut purettua, menin vetämään Matildaa hihasta.
Hän näytti minulle paikkoja. Nainen kertoi minne vein hevoseni tarhattavksi, mistä löysin kaikki parhaat maastot. Lantala ja heinävarastokin tuli nähdyksi. Kenttä oli hieno, ruskein puuaidoin varustettu sekä uutuudestaan hohtavat estetolpat ja puomit. Sisällä tallissa olivat varuste- ja rehuhuoneet. Taukohuone, jossa oli hevosille omat kaappinsa. Paikka oli todella kaunis ja sopi varmasti Timille. Vasemmalla näkyi Pääskyvuori. Yhtäkkiä takani oli pieni tyttö, joka tapitti minua ruskeilla silmillään. - Moi! Ootko sä uus täällä, tyttö kysyi. - Joo oon. Mä oon Alex, kuka sä? - Oon Reetta ja oon Matildan tyttö. Ketä sä hoidat? - Mulla on täällä oma hevonen. En hoida ketään. - Oi! Kuka se on? - Se on siellä ysi karsinassa Timi. Timi on suomenhevonen. - Siistii! Voinks mä ratsastaa sillä joku päivä? Nyökkäsin ja tyttö lähti pirteänä hyppelehtimään kentälle päin.
Kävelin Timin luo ja astuin sisälle karsinaan. Otin loimen siltä pois ja viikkasin sen siististi loimipidikkeeseen. Suljin oven ja kävin hakemassa varustehuoneesta tämän harjapakin. Otin suan ja pyöritin pojan kauttaaltaan läpi. Poistuin sitten nopeasti karsinasta ja huomasin kuinka ori alkoi piahtaroimaan saadessaan loimen pois päältään. Timi nousi ylös ja otin pölyharjan pakista. Kävin hevosen läpi ja koetin vuohiset rivin varalta. Nostelin kaviot ja tarkistin kenkien kiinnityksen. Kaikki oli kunnossa, ja hevonenkin näytti soputuvan hyvin uuteen maastoon, joten huikkasin Timille heipat, rapsutusten kera. Astuin jo autoon, kunnes muistin, että hansikaslokerossani oli Timin päiväkirja. Vein sen tallin taukohuoneeseen. Kirjoitin siihen:
9.4. Timi ja Alex saavuttiin Pääskyniemeen. Hevonen sopeutunut hyvin. Kengissä ja vuohisissa ei ollut moittimista. - Alex
Kävin sanomassa heipat vielä Reetalle ja Matildalle ja sanoin palaavani pian.
Alex& Timi 1 HM
//Mahtavaa että pääsitte näin nopeasti saapumaan Pääskyniemeen! (: Vitsi että mä tykkään sun tavastas kirjoittaa, sopivasti kuvailua ja sujuvaa tekstiä. Tekis mieli lukea vain lisää ja lisää! Teillä olikin paljon tavaraa mukana, mutta hyvä kun sait kaikki mahtumaan talliin. Reetta osaa välillä olla melko yli-utelias, mutta te ainakin näytitte tulevan hyvin toimeen! Todella mukava ensimmäinen tarina, toivottavasti viihdytte pitkään Pääskynimessä Timin kanssa! :D Saat tästä 7 pistettä. -Matilda
|
|
alex
Ahkera kävijä
Posts: 45
|
Post by alex on Apr 10, 2014 15:37:38 GMT
//Voisinko kirjoittaa samaa tarinaa ja lisätä sen molempien hevosien päikkyihin? :) Tai ehkä mielummin niin, että laittaa molemmat hevoset samaan päikkyyn? Joten voin kirjoittaa vain yhden tarinan?//
Tallilla. 10.4.14. Jo seuraavana päivänä käppäilin takaisin Pääskyniemeen, sillä pitihän Timi käydä hoitamassa. Toinen syy oli se, että olin saanut samantyyppisen hevosen, Ripan hoitsukseni. Kävelin hieman mutaisen pihan halki ja astuin sisään talliin. Vastaani leijui ihana heinän ja hevosen tuoksu. Muutamat hevoset hörähtelivät minulle ja kävin rapsuttamassa niiden päitä. Kävelin ensin Timin karsinalle ja astuin sinne sisään. - No mitäs poika? kysyin tietoisena siitä, ettei heppa minulle vastaisi. - No niin arvelinkin, jatkoin. Katsoin pojan ruokakippoon, ja huomasin, että se oli syönyt kaikki ruokansa. - Mennäänkö tänään kentälle? Kävin hakemassa Timin harjapakin sen luo ja astelin sitten Ripan luo. - Hei poika, tuumasin sille. Tänään mennään kävelemään. Äkkiä tallinovi avautui ja luokseni astui Matilda. - Heipä hei! hän totesi. - Tallilla taas? Nyökkäsin ja kysyin häntä ratsastamaan kanssani. - No juu. Voinhan mä tulla. Otan vaikka Lakun. Nainen asteli sen luo ja totesi, että se joutui tänään taas töihin. - Milloin mennään? kysyin Matildalta. - Vaikka heti, hän vastasi. Niinpä otin Timin ulos karsinastaan, joka lähti vastahakoisesti heiniensä läheltä. Aloitin sukimaan hevostani, kun kuulin Matildan harjaavan ratsuaan. Noudin varusteet ja sain ne nopeasti pojan päälle. Matilda sanoi, että hänellä meni vielä hetki, joten kävelin edeltä kentälle.
Kenttä oli aika hyvässä kunnossa, mitä nyt pari kohtaa oli aika kuraisia. Nousin Timin selkään ja odotin milloin tallinovi avautuisi. Poika alkoi kuopimaan, joten annoin sille pohkeita. Menimme muutaman kerran kentän ympäri löysillä ohjilla ja sitten Matilda saapui Lakun kanssa kentälle. Hän pahoitteli, että olin joutunut odottamaan, mutta annoin asian olla. Hänkin käveli muutaman kierroksen, kunnes keräsimme ohjat ja pyysimme reipasta käyntiä. Kyselin tallin asioista naiselta, joka kertoi lähes kaiken. Pian huomasin pikkutytön aidan takana. Astelin Timin kanssa lähemmäksi. - Vau, Timi on upee! Reetta hihkui. - Äiti ostetaan mekin tuommoinen, Reetta totesi ykskantaan, kun huomasi äitinsä saapuneen vierelleni. - Niinpä niin. Onhan meillä noita rats... Matilda vastasi. - Alex, oot aika söpö! tyttö huomasi. Matilda nauroi ja minä nauroin. - Alex, saanko mä nyt ratsastaa Timillä? - No oletkos sä kauan ratsastanut, kysyin ennen laskeutumistani. - Tosi pienestä. Sä voit taluttaa vaikka aluksi, tyttö kertoi.
Näin teimme ja pikkutyttö oli pian Timantin selässä. Reetta ihasteli kauniita maisemia ja kehui hevosen rauhallisuutta. Talutin muutaman kierroksen Timiä ja Reettaa, kunnes vaihdoin suuntaa. Noin kymmenen minuuttia ratsastettuaan, sanoin, että nyt Timin pitää lopettaa, kun se vasta eilen saapui. Tyttö tuli hevoseni selästä kiltisti ja kysyi iloisin silmin, että saanko ratsastaa joku päivä uudestaan. Vastasin myöntävästin ja tyttö hyppelehti talliin päin. Hän kääntyi kuitenkin pian nopeasti takaisin ja sanoi, etten saa iskeä matildaa, koska hänellä oli jo yksi mies. Hädin tuskin pystyin pitämään Timin ohjista kiinni, kun nauroin hysteerisesti. Matilda laskeutui myös selästä ja kysyi, että otetaanko seuraavat hevoset.
Tulin talliin Matildan kanssa ja päätimme ottaa seuraavat hevoset. Minä otin uuden hoidokkini Ripan ja Matilda otti Sannin. Kävin hakemassa Ripan pihatosta, jonne Ressu jäi hirnumaan. Huolsimme hevoset ja tutustuin hieman uuteen hoitohevoseeni. Ripa oli aika energinen, mutta tosi kiltti. Päätimme lähteä maastoon, koska Matilda halusi näyttää minulle hienon reitin. Lähdimme tallilta oikealle, painoin pohkeilla Ripan kylkiä ja tämä lähti jutkimaan kohti määränpäätämme. Maasto oli todella hienoa. Oli puita, pensaita, järviä, jokia, niittyjä ja peltoja. Päätimme ottaa laukkaspurtin pellon reunaa pitkin. Olimme tasavertaisia, eikä voittajaa leikkimielisessä kisassa löytynyt. Tulimme järven rantaan ja laskeuduimme selästä.Sidoimme hevoset puihin kiinni ja katselimme kaunista maisemaa. Istuimme hetken kivellä, johon aurinko helotti. Katselin Matildaa ja sitten se tapahtui. Matilda käänsi päätään minuun päin ja työnsin huuleni hänen huuliinsa. - Anteeks! sanoin, mutten voinut sille mitään. Suutelimme uudestaan, mutta minun oli pakko lopettaa. - No tota, Matilda huokaisi ja painoi huulensa kiinni huuliini.
Matkasimme tallille vähin äänin. Äskeinen tapahtuma oli ollut ensimmäinen elämässäni ja se tuntui hyvälle. Veimme hevoset talliin ja harjasimme ja huolsimme ne. Vein Ripan pihattoon Ressun luo ja palasin Timin karsinalle. - Et poika, uskokkaan mitä äsken tapahtui.
Alex ja Timi 2 Hm, Alex ja Ripa 1 HM
//Siirsin tän tarinan nyt silleen, että voit kirjoitella jatkossa molemmista hepoista tänne päikkyyn! (: Mahtavaa tarinointia jälleen, mukavaa kun pääsit tulemaan taas näin pian tallille. Kiva, kun annoit Reetan ratsastaa Timillä! :'D Tyttö oli innoissaan vielä illallakin ja olisi kovasti halunnut että ostaisin ihan samanlaisen hevosen talliin. Maastoon lähteminen oli kiva idea ja ihan yllätyin lopusta! Minusta on hauskaa, että tarinat eivät aina ole ihan samaa rataa pelkkää tallilla pyöriskelyä, vaan välillä tapahtuu myös yllättäviä asioita. Oon ihan surkee kommentoiman näitä kun ajatus ei oikein kulje tällä hetkellä, mutta pidin siis tarinasta (: Ehdottomasti 7 pistettä napsahtaa tästäkin! :D - Matilda
--> Ei oo pakko tehdä tätä tehtävää, mutta jos haluat, niin saat siitä kaksi lisäpistettä! Siivoaisitko Ripan ja Ressun pihatosta likaiset oljet ja lannat seuraavalla kerralla kun käyt tallilla? Se on päässyt melkoisen hurjaan kuntoon talven aikana, mutta voit pyytää halutessasi apua joltakin tallilla pyörivistä tyypeistä! :D
|
|
alex
Ahkera kävijä
Posts: 45
|
Post by alex on Apr 13, 2014 12:13:48 GMT
13.4- Kun kiire on
Oli todella kiire. Pihatto piti siivota, Timin tavarat pakata, ja Timi lastata. Pyysin Nopaa auttamaan minua pihaton kanssa. Hän suostui ja pian olimme Ressun ja Ripan pihatossa, kottarit ja talikko matkassa. Aloin lappamaan talven jäljiltä tullutta kovaa lantaa ja likasia olkia kottikärryihin. Se oli todella tiukassa kuitenkin hieman vielä roudan peittämässä maassa. Lantaa lensi kärryihin ja Nopa teki samoin. Pihatto oli aika kamalassa kunnossa ja lantaa sekä olkia oli joka puolella. Vein kärryt lantalaan ja kippasin ne sinne. Työnsin ne takaisin pihattoon ja alkoi uusi savotta. Näin teimme, usean kerran piti kärryt tyhjätä, mutta lopulta olimme voiton puolella. Ressu ja Ripa olivat tulleet nuuhkimaan meitä ja työntekoa hidasti pakolliset rapsutushetket. Pian kuitenkin vein viimeisen satsin lantaa lantalaan ja olimme valmiita. Vein vielä takasin hieman puhtaita olkia. Kiitin Nopaa avusta, mutta hän auttoi minua mielellään. Vaikka olimme tehneet ripeästi töitä, olin aikataulusta jäljessä. Tämä oli otettava kiinni.
Trailerini oli ajettu jo lähelle tallia. Toiselle puolelle kannoin valjaat ja kaikki muutkin tarpeelliset tavarat. Muistin kaaoksen keskellä ottaa melassinkin mukaan. Vettä oli ämpärissä ja leivät laatikossa. Tavaraa oli todella paljon ja aikaa ravikilpailuihin enää vähän. Onneksi Matilda tuli minua auttamaan loppujen tavaroiden lastaamisessa. Pian kaikki tarpeelinen oli trailerissa ja lähdin ottamaan Timiä tarhasta. Timantti oli timantti ja antoi onneksi nopeasti kiinni. Olin aikaa ottanut kiinni, mutta silti oli yhä kiire. Timin lastaaminen ei ollut mikään helppo homma, ja se piti taluttaa rautaisella varmuudella autoon. Vein Timin karsinaansa hetkeksi rauhoittumaan. Kävin hakemassa kilpakärryt lähelle kuljetusautoa ja painelin taas Timin luo. Otin orin kiinni ja vein sen pesupaikalle. Olin päässyt laatimaani aikatauluun, mutta vielä oli todella paljon tehtävää. Timin juoksu oli kello seitsemäntoista kolmekymmentäseitsemän, eli paikalla piti olla viimeistään viisitoista kolmekymmentä. Aikaa kului ajamiseen pari tuntia ja Timin autoon laittamiseen puoli tuntia. Kello oli yksi, joten suojat ja harjaus piti suorittaa viidessätoista minuutissa.
Timi oli kiltisti pesupaikalla. Laitoin vihreät kuljetussuojat pojan jalkoihin. Harjasin sen perusteellisesti ja heitin kuljetusloimen selkään ja vedin sen kiinni. Nappasin riimunnaruja ja otin orin kiinni. Yritin taluttaa pojan autoon, muttei se tietenkään onnistunut. Onneksi Matilda oli lähellä toisen naisen kanssa. Oi, että, kun tuo nainen oli kaunis. Ruskeat laineikkaat hiukset, vihreät silmät, farkut ja punainen pitkähihainen. Nainen oli aika lyhyt, mutta myöskin laiha. Hänellä oli hieman pyöreähköt kasvot ja hiukset ponnarilla. - Ai moi! Matilda sanoi. - Sinne raveihin lähössä? - Moi, joo oon, vastasin.- Mä oon Alex, entä sä? kysyin osoittaen kysymykseni toiselle naisista. - Susanna, oon töissä täällä. Kuka tää on? - Se on Timi, suokkiori, mun. Susanna nyökkäsi. - Voisitteko auttaa lastauksess? kysyin. Naiset myöntyivät ja pian he olivat kaksi riimunnarua yhdistettyinä toisiinsa, Timin takana ja vetivät narua timin pehvaan päin. Talutin Timin traileriin ja se tuli perässä. Matilda syöksähti laittamaan puomin kiinni ja hän sekä Susanna nostivat lastausillan ylös. Kiinnitimme kilpakärryt perään kiinni ja pian hyppäsin autoon. - Saisinksmä tulla mukaan? Susanna kysyi innoissaan. - Tottakai, vastasin ja hymyilin hänelle.
Susanna nousi autoon ja katsoin häntä silmiin. Vihreät silmät tutkivat minua ja minä sinisine silmineni tutkin häntä. Käynnistin auton ja lähdin ajamaan alamäkeen. Juttelimme Susannan kanssa, ja pian Susanna vaihtoi paikan viereeni. Pidimme toisiamme kädestä kiinni. Ajoimme moottoritietä eteenpäin.Käännyimme oikeaan ja käänsin päätäni myös. Suutelimme ja jatkoin ajamista. Olimme perillä ja aikaa oli vielä vaikka kuinkapaljon. niinpä jäimme autoon vähäksi aikaa ja laitoimme verhot ikkunoiden eteen. Olimme siellä vähänaikaa lääppimässä toisiamme. Pian kuitenkin jouduimme poistumaan, koska Timi oli vähän hermostuneena. Otimme sen valjastuskatokseen ja kävin hakemassa voilokit. Alkoi kamala valjastusoperaatio.
Alex& Timi 3 HM Alex& Ripa 2 HM
//Siis mitä ihmettä, mielestäni kyllä kommentoin sun tarinat jo aiemmin illalla, mutta en sitte varmaan muistanu painaa tosta 'save changes' nappulasta.. No mutta ei kun uusiks vaan! :D Kiitos, kun kiireestäsi huolimatta jaksoit siivota pihaton ja mukavaa, että Nopa auttoi sinua. Nyt saavat orit taas ulkoilla ilman jalkojen uppoamista p*skaan :D Mutta joo, Hyvä että satuttiin paikalle Susannan kanssa auttamaan lastauksessa, ois voinu muuten tulla vieläkin kiireellisempää teiän aikataulusta. Ja kiva, että tulitte Susannan kanssa heti hyvin toimeen ;D Saat tästä 7p + lupaamani 2p lisää pihaton siivouksesta, eli yhteensä siis 9p (: -Matilda
|
|
alex
Ahkera kävijä
Posts: 45
|
Post by alex on Apr 13, 2014 12:17:17 GMT
Jatkuu...
Otin Timin ulos trailerista ja talutin pojan valjastuskatokseen. Pyysin Susannaa hakemaan voilokit. - Lähtö yksi numero kaksitoista, muistutin naista. Tämä käveli hakemaan numeron, ja palasi pian luokseni. Otin leivänkannikan ja ojensin sen pojalle. - Juoksehan sitten kovasti, höpisin Timin korvaan. Ihan kuin poika olisi nyökännyt ja katsonut minua luottavaisesti. Nauroin orin ilmeelle. Katsoin kelloa ja totesin, että nyt oli kiire. Olin käyttänyt autossa istuessani liikaa aikaa, ja nyt poika vaistosi lievän hätääntymiseni.
Otin loimen pois sen selästä ja Susanna irroitti kuljetussuojat. Nopeasti suin pojan läpikotaisin ja otin varustelaatikon viereeni. Rintaremmin kietaisin Timin päälle. Susanna työnsi kärryt lähelle. Silat selkään ja suitset päähän, nopeasti. Kiinnitin kärryt perään ja asetin ohjat paikoilleen. Susanna katsoi hämmästyneenä siitä, kuinka nopeasti varusteet voi laittaa. Pian Henri Karviainen- ohjastaja- tuli hakemaan Timin ja lähti lämmittämään sitä. Tien takaa meni harjoituslenkki, jonka mies kiersi muutaman kerran. Sillä aikaa siivosimme trailerin, jossa ei mitään ollutkaan. Heinäverkko oli tippunut maahan, mutta siinä oli heiniä vielä. Otin kypärän autosta ja tungin sen päähäni. Harmittelin Susannalle, että hän ei pääsisi radalle, mutta kuitenkin varikolle.
- Lähtö on aika helppo Timille, sitä on pelattu aika paljon, muttei ennakkosuosikki kuitenkaan. Timin ensimmäinen kisa tänä vuonna, saa nähdä mitä siitä tulee, kerroin Susannalle. Pian Henri toi Timin rauhoittumaan katokseen vähäksi aikaa. - Timantti tuntui aika hyvältä, vähän riehui, mutta muuten voittaja. Toivottavasti ei laukkaile! Henri kertoi. - Laukkasko? kysyin. Henri nyökkäsi ja jäin harmittelemaan sitä. Henri meni ohjastajien huoneeseen ennen starttia. Halasin Susannaa ja kuiskasin jotain kauniiseen korvaan. Hän nauroi, ja jäimme siihen vähäksi aikaa. Pian kuitenkin Timi muistutti, että hänkin oli matkassa. Niinpä kävelin pojan luokse ja sanoin, että ei tarvitsisi laukkailla. Susanna käveli viereeni ja toivotti onnea. Viidentoista minuutin syleilyn jälkeen Henri tuli hakemaan timin ja lähti radalle. Kävelin hänen kanssaan vähän aikaa, ja hän kertoi millä taktiikalla hän Timiä ajaisi. - Niin ja onnee! Henri totesi puhevyöryn lopuksi. - Ai mistä? - Teistä, Henri vastasi ja kaahasi karvaooppelilla pois.
Kävelimme käsi kädessä radan viereen maalisuoran kohdalle. Kävin pelaamassa Timiä voittajaksi viidellä eurolla. Susanna teki samoin, kympillä vain. - Lähtöön aikaa yksi minuutti, kuului ääni stereoista. - Nyt se alkaa... - Yksi, kaksi, aja! selostaja tokaisee. - Lähtö hyväksytään ja Koivulan Timantti on laukalla. Laukkaa myös numero neljä Rapsutin. Ja Koivulan Timantin laukka jatkuu edelleen. Nyt ravilla. Kärkeä perääsä noin kahdeksankymmentä metriä. - Voi prkl! sanon. - Ensimmäinen viisisatanen neljäkymmentäkaksi nolla. Koivulan Timatti laukkaa uudestaan. Hevosella on paljon intoa ja se kostautuu laukkojen muodossa, selostaja kuuluttaa. - Nyt se nousee. Yksi hevonen kerrallaan. - Takaa tulee Koivulan Timantti hurjaa vauhtia, nyt kolmannella. Jäi takasuoran laukassa, mutta nousee nyt. Kolmas viisisatanen aikaan kolmekymmentäviisi nolla. Koivulan Timantti nousee kolmanneksi, kuului selostus. Puristin kaidetta, niin, että voimat meinasivat loppua. Susanna halasi minua ja rauhoitti. - Koivulan Timantti toisella, kuului.
- Se riittää, se riittää. Tule, tule heppa, höpötin. - Kaksitoista, Koivulan Timantti, selastaja kertoi. - JEE! huusin iloisena orin menstyksestä. Susanna suuteli minua, ja pian kuljimme yhdessä voittaja kuvaan. - Onneksi olkoon, Henri onnitteli. Nyökkäsin iloisesti ja tervehdin hevosta. - Osaat sitten jännittää! Voi rakas! totesin Timille. Kuvat otettiin ja talutin orin katokselle.
Susanna laittoi melassin valmiiksi, nainen sekoitti sinne elektrolyyttejä. Timi maiskutti juomaa ja kasteli naisen osittain. Aloin ottamaan varusteita pois ja laitoin ne koriin. Kuivasin poikaa pyyhkeillä ja harjasin sen. Annoin sen olla rauhassa vähänaikaa. Kävelin naiseni kanssa viemään voilokit pois ja hakemaan voittamanne rahat. Melkein kaksinkertainen määrä rahaa tuli takaisin. Kävelin Henrin kanssa vähän sivummalle. - Millos sä tälläsen kaunottaren oot hankkinu? mies tiedusteli. - Tänään, naurahdin. - Seurustellaan. - No jo on nopeeta toimintaa. Mä en muute ota ajopalkkioo. Otan sit kymmenen prossaa voittosummasta? Okei? - Niin on. Ja joo kyllähän se käy. Laitan rahat tililles heti, kun Hippoksesta ovat maksaneet, kerroin.
Lastasin Timin helposti, sillä poika oli joutunut juoksemaan tosi kovaa ja oli selvästi väsynyt. Lastasimme tavarat autoon ja suljimme lastaussillan. Tarkistin vielä, ettei mitään jäänyt ja olimme jo lähdössä, kunnes Susanna tajusi peilistä katsosessaan, ettei kärryt olleet kyydissä. Niinpä peruutin takaisin ja laitoimme kärryt kuljetukseen mukaan. Käännyimme moottoritielle ja lähdimme tulemaan kohti Pääskyniemeä. Käsi kädessä ajoimme pitkän matkan ja kello oli paljon ennenkuin Pääskyniemi tuli näkyviin. Tallipihalla oli pimeää ja autiota, joten jäimme kuhertelmaan vähäksiaikaa autoon. Pussasin naista ja hän minua.
Muutaman minuutin kuluttua, kun olimme vierekkäin etupenkillä, kuului koputus ikkunasta. Tämä oli Matilda, joka katsoi ihmeissään touhuamme. Nousin ylös ja avasin ikkunan. - Otin Timin karsinaan, kun en teitäkään nähnyt, mutta nyt ymmärrän syyn. Kiitin naista ja suutelimme Susannan kanssa. Tulimme ulos autosta ja purimme tavarat. Kävelimme Timin karsinalle, ja lupasin olla Susannan kanssa aina. Tämän merkiksi halasimme ja astuimme Timantin karsinaan. - Oot oikea Timantti, totesin ja halasin poikaa.
Alex ja Timi sekä Ripa 3 Hm
// Aivan ihanasti kerrottu tarina jälleen! Se on jännää kun hevoset aistivat niin helposti ihmisen tunne tiloja, osaavat jopa lohduttaa jos on surullinen :D Kiva kun Susanna oli apunasi, saitte ilmeisesti melko nopeasti laitettua Timin kuntoon. Hauskoja noi selostajan kommentit ja tosi jännittävää luettavaa! Voi että mä ihan jännittyneenä odotin, mitä kävisi, kun Timi niin paljon innostui laukkailemaan! Lopusta en osaa oikein mitään enään kommentoida, mutta hyvin sujuvaa kerrontaa sekin :) Kiva tarina kokonaisuudessaan, vähän erilainen kuin normaalit hoitotarinat ja sellaisistahan minä pidänkin! :'D Saat tästä ehdottomasti 8 pistettä! - Matilda
--> Sulla on muuten nyt yhteensä jo 31 pistettä, eli saat ilmaisen yksityistunnin palkinnoksi (ei siis tarvitse maksaa)! Tosin mulla on toi sun edellinenkin tunti kirjottamatta, joten saataapi hieman kestää... Hehheh :D Mutta joo, voisit laittaa mulle yksityisviestillä vaikka, missä lajissa, millä tasolla ja millä hevosella tunnin haluat pidettävän :)
|
|
alex
Ahkera kävijä
Posts: 45
|
Post by alex on Apr 23, 2014 16:49:44 GMT
// Sori kun epäaktivisuuden multihuipentuma on seurannu mua XD. Runoa sit vuorossa.... Älä kuole kauhusta. En oo runojen ammattilainen...
Hiittaamassa- 23.4.
Oriini hain tarhasta, harjailin Timin rauhassa. Ripaakin kävin moikkaamassa, en sitäkään ollut kerennyt hoidella.
Sekuntikello matkassa, tarkoitus käydä hiittaamassa. Vähäsen vetoja Timille, ettei kunto menisi kiville.
Vauhtia ei tarvinnut pyydellä, sitä Timi antoikin kunnolla. Ei ketään muita näkynyt tallilla, oli ne jossain muualla.
Vähän verkkailtiin, hieman juoksenneltiin. Pidätin oria vähäsen, " Katotaan läpäsetkö"
Myötäsin ja maiskutin, hieman poikaa patistin. Kavioita nosteli vinhakkaasti, toistensa eteen niitä tömisti.
Sekkarin päälle painoin, tarpeeksi kovasti Timi painoi. Mentiin tosi lujasti, Timin mielestä liian hitaasti.
Sekopäiseltä se vaikutti, kova oli juoksemisen vietti. Vauhti kokoajan kiihtyi, hiekkaa päästäni vain lisää rapisi.
Pikkuhiljaa hiljensin, alkoi pukkaa hikeekin. Vielä vähän ravattiin, Timi eteenpäin puski.
Oli ylämäkeen kova juosta, alkoi se pikkuhiljaa jo tuntua. Sitten käynnissä eteenpäin, rauhassa käyskenneltiin.
Hyppäsin kärryiltä veks, olin itekkin tullut vähän hikiseks. Joutui oria pidättää, ei se saanut joka päivä kouhottaa.
Silitin silkkistä päätä, ei se ollut mitään puuta. Viisas paras kaverini oli, rahaakin raveista vain tuli.
"Kamu, eiköhän sit mennä", "Mut älä nyt sinne talliin lennä". Timi mulle pärskähti, ihan niinkuin naurahti.
Tallille kävelimme rauhassa, oli pojan pää välillä puskassa. Siellähän olikin jotain pelottavaa, kun pää sieltä nopsasti ylös kapsahtaa.
Tallilla Susanna oli mua vastassa, se hyppäsi kaulaani onnessa. Mikähän ihanaista vaivasi, sitä en saanut selville.
Hoidimme pojan yhdessä, se sujuikin hauskassa seurassa. Pojan veimme karsinaan, päädyimme taas pussailemaan.
Matilda meidät keskeytti, Reetta vieressään kummasteli. Naurusta ei tullut loppua, ei ollut mihinkään hoppua.
Alex& Timi 4 HM+ Susanna, Ripa, Matilda ja Reetta
Arvaa oliko vaikee keksii noit riimei, eikä ne nyt menny nii jees...
//Oi miten kivaa, kun joku viitsii vielä näitä runojakin kirjoitella! :'D En osaa tätä sen pahemmin 'kommentoida', mutta pidin kyllä :3 Ahkerasta työstä sulle taas 7 pistettä! (: - Matilda
--> Tätäkään ei oo sitten pakko tehdä, jos ei oikeesti jaksa, mut siitä saisit kaksi lisäpistettä (; Eli auttaisitko tuntilaisia tuomaan hevosia tarhoista sisälle jos olet ennen tunteja seuraavan kerran tulossa tallille? :)
|
|
alex
Ahkera kävijä
Posts: 45
|
Post by alex on Apr 27, 2014 15:07:13 GMT
Yksäritunti 25.4.14
Otan Timin käytävälle putsattavakseni, sillä olemme menossa yksäritunnille. Matilda on tehnyt ohjelman ja aikoo pitää minulle rankan koulutreenin. Harjailen Timanttini sualla ja laitan sille suitset ja satulan päälle. Ori puhisee miettiessään, kun ei saakkaan kärryjä vedättäväkseen. - Noniin, eiköhän sitten mennä, totean Timille ja vedän sitä riimunnarusta. Kävelemme kentälle rauhassa, muttei siellä ole ketään. Nousen selkään ja pian Matilda tulee kentälle jotakin lappusta kädessään pitäen. - Anteeksi, kun olen myöhässä, nainen puuskahtaa. Oli vähän paperihommien kanssa ongelmia, tämä kertoo. - Joo, ei mitään. - Aloitetaan! huudahdan iloisena ja hieman jännittyneenä.
Timini on melko innokas. Joudun pidättämään hevosta, etenkin kulmissa. - Hei nyt kaveri rauhotut, tiuskasen olkapäät kipeinä. Ihme kyllä se tehoaa, ja ori hiljentää vähäsen. Yritän pitää sisäpohkeet hyvin ja käyttää apuja sekä istuntaa hieman paremmin. Nostan ravin ja menemme sitä muutaman kierroksen. Se auttaa, sillä takapääkin tulee liikkeissä hienosti mukana. Käännän oikeaan kierrokseen ja ravaamme. Ori yrittää pitää pintansa ja painaa ohjille kovasti. Minä olin jääräpäisempi ja sain kuin sainkin pojan kulkemaan hienosti.
Alkaa seuraava tehtävä, joka on siirtyminen. Annan pohkeita ja astelemme Matildan luo. - Joo, eli ekaksi käynnistä siirtymisiä raviin, nainen kehottaa. Annan Timille luvan lähteä eteenpäin ja nostan ravin. Kehun oria, sillä tämä on kerrankin kuunnellut minun ohjeita. Huomaan kuinka varpaani ovat kääntyneet sivulle ja niinpä yritän uudelleen. Seuraava kerta menee myöskin hyvin ja tälläkertaa myös varpaat kuuntelevat minua. Käynnistä laukkaan sirrtyminen onkin vähän haastavampi juttu. Timi ei halua siirtyä suoraan laukkaan, vaan ravin kautta. Tähän en suostu, joten otamme siirtymisen uudelleen muutamia kertoja. Loppukerroilla orini on timantti, eikä ravaa enää välissä, niinpä siirrymme seuraavaan tehtävään, joka on pysähdyksestä laukkaan siirtyminen.Pysäytän orini ja Matilda kävelee lähemmäksi, muutamia hyviä tekniikoita kertoen. Nostan laukan ja orini kuuntelee minua. Se hyppää suoraan laukkaan, eikä käytä raviaskeleita. Minun mokani on se, että kallistun liikaa eteenpäin, jolloin meinaan lyödä nenäni säkään. Otamme tämän kertalleen uudestaan, mutta sitten Timi kyllästyy samaan tehtävään ja heittää minut selästään maahan. - Alex, sattuko? Matilda juoksee luokseni kysymään. - Ei sattunut, mutta otentaanko Timi kiinni? kysyn. Hän nyökkää, ja nappaamme orin kiinni. Nousen selkään ja vielä kerran menemme siirtymisen, joka sujuu täydellisesti.
Seuraavaksi menemme ympyrälle, jossa hiomme laukkaa. Nostan laukan, ja patistan Timiä, sillä raviin meinaa herra siirtyä. On toki ymmärrettävää, että Timi on ravihevonen, jolloin laukka ei ole toivottavaa, mutta silti saisi poika totella ratsastajaansa. Menemme oikeaan kierrokseen, joka on Timille helpompi. Minulle se on hieman vaikeampi, sillä kallistun sisäänpäin, jolloin ympyrä pienenee. Myös tippumisen riski kasvaa, kun joutuu hevosen kyljelle. Vasen kierros olikin helpompi minulle, muttei Timi tykkää siitä niin paljon, jolloin Timin pää painuu alas ja se painaa kädelle. Saan kallon vihdoin ylös, ja olen oikein tyytyväinen laukkaan.
Sitten on vielä pohkeenväistöä. Timi tuntuu nukahtavan alleni, jolloin herätän sen mietteistään. Ori puskee kokoajan vastaan, eikä väistöstä meinaa tulla mitään. Matilda joutuu tulla tuuppaamaan poikaa oikeaan suuntaan. Väkipakolla ori oivaltaa, ettei sen tarvitse olla vastarannan kiiski, vaan antaa periksi. Kun pohkeenväistö käynnissä hoituu siirrymme raviin, jossa toteutamme samna liikkeen. Ori tajuaa, että kohta tunti loppuu, jolloin se helpottaa myös minun työskentelyä. Lopulta onnistumme ja tunti päättyy. Vien Timin talliin ja hoidan sen. Laitan orin karsinaan ja annan sille muutaman porkkanan kuppiin. - Matilda hei! Kiitti tunnista. Oli kyll kivaa. Ja hyvää vaihtelua, huomenna taas ravit, selostan naiselle. - Juu, kiva kun tykkäsit. Tsemppii sinne sit!
//Kivan tarinan sait tunnista kirjoteltua! Olit mukavasti saanut omiakin juttuja sinne mukaan :) Saat tästä 5 pistettä. (Näistä tuntimaksuista kun ei ihan niin paljon saa kuin normitarinoista/-kuvista :D) - Matilda
|
|
alex
Ahkera kävijä
Posts: 45
|
Post by alex on Apr 28, 2014 16:10:58 GMT
Raveissa jälleen! 28.4.
Tänään oli Nuorten Sarja 2014 & Biofarm Cup- karsinta. Timi teki oman ennätyksensä ajalla 27,8 Timantti ei laukannut kertaakaan ja lähti 60 metrin takamatkalta. Timi voitti tämän. :)
Tämä ei varsinaisesti ole hoitomerkintä, mutta Alex ja Timi 5 HM
//Oi, kovasti onnea! :D - Matilda
|
|
alex
Ahkera kävijä
Posts: 45
|
Post by alex on Apr 29, 2014 11:15:02 GMT
// Voiko somebody neuvoa miten lataan kuvan photobucketiin? Tein yhen surkean kuvan Timistä niin ajattelin laittaa sen tänne. Nyt yritän kerrankin tehdä pitkän tarinan. :) //
Tallihommia ja kärryilyä- 29.4. - Ei oo totta, miten ihmisellä voi olla näin huono olo? kyselin aammulla krapulaisena itseltäni. Eilisen ravireissun jälkeen, en edes ollut juonut paljoa, olihan se hienoa, kun hevonen pärjäsi, muttei sitä nyt näin olisi tarvinnut juhlia. Aamulla kun ei kuitenkaan saanut mitään muuta kuin pahan olon. Nousin ylös sängyltä ja menin keittämään kahvia ja tekemään aamupalaa. Kävin laittamassa telkkarin päälle ja otin kaapistani Muumi- mukin. Kaadoin kahvin mukiin ja menin katselemaan vähäksiaikaa televisiota. Kymmenen minuutin kuluttua, tajusin, että minun piti mennä tallille, koska minun piti auttaa tuntilaisia ottamaan ratsunsa tarhoista. Heitin kuteet niskaani ja hyppelin autolleni. Maasturini odotti minua alhaalla, käynnistin moottorin ja starttasin auton. Lähdin hiljaisuuden vallitessa ajamaan kohti Pääskyniemeä.
Tallilla olikin paljon porukkaa. Susanna oli myös lantaa kärräämässä. Astelin naisen luo ja suutelimme. Joku sinisilmäinen poika tuijotti meitä kysymysmerkin näköisenä, mutta emme jaksaneet välittää. Näin Matildan jakavan hevosia tunnille, jossa pikkulapset ratsastivat talutuksessa. Matilda tuli luoksmme. - Moi, kiva kun tulit ennen tunteja tallille, Matilda aloitti, - viititkö auttaa Elinaa, Ben kun tuppaa oleman vähän jäärä tarhasta tullessa. - Joo, toki. Tartteeks muita? kysyin. - No voit katsoa vähän Eetua, kun se hakee Unaa. Mutta veikkaan ettei tartte auttaa kuiteskaan,niin ja Maran kanssa tarttee apuja. Meetkö sä Susanna kattomaan sen? nainen jatkoi. Nyökkäsin ja kerroin, että menen sitten auttamaaan Susannaa karsinoiden kanssa. Kävelin Elinan luo. - Ootko sä Elina? kysyin tytöltä. Hän nyökkäsi hieman ujona, mutta rohkaisin häntä ja kerroin, että menemme hakemaan Benin tarhasta.
Kävelimme tarhalle, jossa Ben oli ilkeän näköisen Maran kanssa. Susanna tuli perässä jonkun pojan kanssa. Ben olikin kiltisti tarhalla odottamassa meitä ja antoi helposti itsensä kiinni. Annoin riimunnarun Elinalle ja hän lähti taluttamaan ruunaa tallille. Mara lähti juoksemaan kohti tarhan kaukaisimpaa kolkkaa, eikä olisi millään halunnut tulla kiinni otetuksi. Susanna ja poika jonka nimi oli Mikael yrittivät turhaan ottaa Maraa kiinni. - Kyllä mä ton konin kiinni saan, mee sä tallille, uhosi Mikael. Katsoin Susannaa, joka pyöräytti silmiään. Huomasin Eetun, joka oli menossa kohti Unaa. Katselin kauempaa, kuinka poika napsautti riimun kiinni Unan riimuun. Muut tarhakaverit Laku ja Osku jäivät uhmettelemään, etteikö he päässet sisälle. Otin Oskun ja Lakun kiinni ja talutin ne talliin omiin karsinoihinsa. Sivusilmällä näin, kuinka Mikael juoksi Maran perässä tarhassa, yrittäen saada hevosta kiinni. Sisällä olivat nyt Laku, Osku, Una ja Ben. Ripa, Helmi ja Sanni olivat vielä tarhoissan, sekä Mara, joka ei antanut kiinni ja Ressu, koska kukaan ei ratsastanut sillä tänään. Hain Ripan sisälle Timin karsinaan, Sannin vein myös sisälle. Kaikki lapset eivät olleet vielä tulleet, joten he eivät voineet hakea hevosiaan.
Lähdin ottamaan Maraa kiinni, koska Susanna ja Mikaelia ei näkynyt vielä tallilla. Otin kauraa ja ämpärin mukaani, paperia ja porkkanoita. Elina ja Eetu sekä matilda tulivat myös. Annoin kaikille kauraa ämpäristäni ja siirryimme tarhan sisäpuolelle. Minä kiersin ulkokautta Maran luo ja läpsäytin käteni yhteen. Mara lähti juoksemaan häntä suorana kohti porttia, joss aodottivat enkelit, kauraa käsissään. Susanna ja Matilda ajoivat hevosen nurkkaan, johon Eetu, Elina ja Mikael tulivat avuksi. Minä lompsin paikalle ja otin hevosen kiinni. - Sinä olet semmoinen jukuripää, mumisin sille, pörröttäen samalla sen päätä. Annoin narun ja narussa kiinni olevan hevosen Susannalle, joka lähti Mikael perässä loikkien viemään hevostaan sisälle.
Oli satuloiden ja suitsien aika. Muutkin ratsastajat olivat tulleet tallille omilla kyydeillään ja kaikki olivat nyt valmiita varustamaan hevosiaan. Mikael uhosi vieressäni ja sanoi pärjävänsä kyllä Maran kanssa, mutten ollut asiasta niin varma. Lassi joka ratsasti tänää Ripaa oli ensimmäisenä avitusvuorossamme. Katsoimme Susannan kanssa, kuinka poika laittoi tyynen rauhallisesti suitset ja satulan hevoselleen. Menimme suoraan Niinan ja Lakun ohitse sillä Laku oli kiltisti. Aada ja Sanni oli edessämme, muttemme niin hirveästi heitä kattoneetkaan, sillä teräsmummo nuokkui paikoillaan. Oli Benin vuoro, häntä valmiiksi laittoi Hanna. Hanna oli saanut jo suitset päähän ja satulan selkään, mutta satulavyö oli kiristämättä. Autoimme Susannan kanssa ja matkasimme kohta eteenpäin. Osku ja Laura olivat seuraavaksi. Emme heitä edes vilkaisseet sillä tiesimme millainen Osku oli. Kiltti kuin mikä. Edessämme Tiia yritti saada Unalle varusteita, eikä kyllä Mikaelilla ja Marllakaan kovin hyvin mennyt. Menimme ensiksi auttamaan Mikaelia Maran kanssa. Hän oli jo melkein saanut suitset paikoille ja poika onnistui siinä. Suitset olivat päässä, mutta Mikael pitel jalkaansa. - Toi kaakki astui mun jalalle, Mikael huusi. - Nyt sinä olet hiljaa, ja menet istumaan tuonne. Me laitetaan sulle sun ratsu valmiiksi, käskytin poikaa. Mikael käveli vastahakoisesti minua mulkoillen istumaan penkille. - Noniin. Mä painan sen seinää vasten, niin laita sä satula, kehotin Susannaa. Tämä nyökkäsi ja aloin ajamaan Maraa kohti seinää. Susanna lähes heitti satulan tamman selkään. Kiristimme yhdessä satulavyön ja satula oli selässä, kireänä vieläpä.
Kävelimme Tiian ja Unan luo, jossa Matilda olikin auttamassa tänään tämän päivän kokeneinta ratsastajaa. menimme avuksi, sillä mitään ei ollut vielä hevosen päällä ja tunnin pitäisi alkaa muutaman minuttin päästä. Nostin satulan käsivarsilleni ja odotin sopivaa hetkeä, kun Matilda, Tiia ja Susanna pitivät parhaansa mukaan hevosta paikoillaan. Sain satulan selkään, ja kiristin sitä niin paljon kuin pystyin. Se ei ollut vielä tarpeeksi kireä, mutta kelpasi. Kävimme suitsien kimppuun. Otin ne käsiini ja juttelin Unalle rauhallisella äänellä. Silittelin sitä ja Susanna suki tammaa pehmeällä harjalla. Ojensin kuolaimet hitaasti, mutta varmasti ja Una aukaisi suunsa. Työnsin kuolaimet hammaslomaan ja vedin niskahihnan nopeasti korvien taa. Kiinnitin poskihihnan ja ratsu oli valmis. - Noniin, nyt kaikki ovat valmiita. Ennekuin kukaan lähtee mihinkään, kiristää jokainen hevosensa satulavyön! kailotti Matilda kuuluvalla äänellään.
- Ei vitsit, kun oli hupaisan näköistä, kun se Mikael juoksi Maran perässä, Susanna muisteli nauraen. - Niinpä, totesin lannanluonnin lomassa. - Mennänkö tänään ajamaan? kysyin Susannalta. - Joo, voitaisin mennä. Jaksaako Timi meitä molempia? Susanna hämmästeli. - No et sinä niin painava ole, tokaisin ja juoksin kutittamaan Susannaa vasta siivottuun karsinaan. Kaaduimme maahan ja pussasin naista. - Mä oon onnellinen kun mulla on sut, Susanna sanoi. - Niin mäkin, vastasin. - Monta karsinaa vielä? kysyin. - Öö, enää kaks. Mä voin ottaa Tikon karsinan, niin ota sä Timin, Susanna selosti. Nyökkäsin ja laitoimme hihat heilumaan. Siivosimme urakalla ja kauhealla voimalla viimeiset karsinat ja lähdimme sitten kävelemmään Timin luokse.
Silitin sen ihanaa otsaa. Ulkona ei ollut muita, kuin Ressu pihatossa, Tiko ja Helmi tarhassa ja Timi niiden vieressä. Otimme Helmin ja Tikon sisälle ja Ressun väliaikaisesti Ripan karsinaan. Kävimme itse taukohuoneessa juomassa kaakaota ja syömässä pari keksiä. Lähdimme alas ja kävin hakemassa Timin sisälle. Aloitin valjastamisen, kunnes Susanna tuli avukseni. Kärryt laitoin ulkona kiinni. Laitoin ohjat paikoilleen tiukasti ja hyppäsin koppakärryihin. Susanna astui perässäni sinne. - Nyt sulla on poika toinenkin ihminen kyytsättävänä, kerroin Timille. Susanna naurahti ja totesi, että varmasti se ymmärsikin mitä puhuin. Läimäsin Timiä ohjilla pehvalle, ja se lähti hieman jäykkänä lompsimaan kärrypolkua pitkin. Ajelimme Timillä vain pienen lenkin tänään sillä eilen oli ollut aika rankka juoksu. Tulimme rantaan ja hyppäsimme pois kyydistä. Pidin ohjia kädessäni, sillä en jaksanut kiinnittää niitä minnekään. Annoin Timin mässyttää hieman ruohoa ja korsia, mutta pian oli aika lähteä kotiinpäin. Nousin takaisin kärryille, Susanna teki samoin. Lähdin ajamaan kohti Pääskyniemeä. - Mennään kotiin, kerroin Timille, jolloin orille tuli kiire. Sillä oli aina kiire talliin, heinien ja mahdollisten herkkujen luo. *** - Ja Mikael keventää sillä Maralla! Mikael! Kuunteletko sä mua ollenkaa? Matilda vaahtosi Mikaelille kentän keskellä. - Ja ei näin Lassi. Älä vedä Ripaa suusta. - Laura ota hellempi ote Oskusta. Hanna ei saa kaahottaa. Niina, miksi sä roikut siellä Lakun kyljellä. Ja nyt Mikael hidastaa! Matilda karjaisi. - Hienoa Tiia ja Una. Nyt oli hyvä tie, koita saada Una vielä vähän paremmin keskittymään. Aada, yritä keventää vähän reippaamin, meinaat tippua Sannin tahdista. Noin, hienoa! Matilda kehui Aadaa. Hyvä Laura, nyt tuli Oskulla ihan hyvä tie. Jes, Lassi! Tämä oli yks päivän parhaista. Niina ja Laku, teilläkin meni hyvin. Kaikki keitä olen kehunut voi tulla pois selästä, Matilda kehotti. Tiia oli juuri laskeutumasta Unan selästä, kun raju tuulenpuuska toi jostain mukanaan valkoisen lepattavan muovipussin. Una heitti Tiian selästään ja lähti laukkaamaan ympäri kenttää. Viimeinen kentälle tulija oli unohtanut sulkea portin ja Una karkasi siitä tallille päin. - Hanna ja Mikael ratsastvat yhdet tiet, sitten lopetetaan, Matilda komensi. - Hei Tiia, ei se sun vika ollut, tuli Matilda lohduttamaan itkevää tyttöä. Tyttö nyyhkäisi. Matilda katsoi Hannan tien Benillä, ja se meni ihan hyvin. - Nyt sitten Mikael ottaa rauhassa, keventää ja pysähtyy sopivasa kohdassa, Matilda täsmensi. Mikael painoi pohkeilla Maran kylkiä. Hevonen ravasi, ja Mikael kevensi hienosti. - Jes, hyvä tie! Matilda kuulutti. - Lähetään ettii Unaa.
*** Näin punaruunikon Unan tulevan ravilla meitä vastaan. - Hei, mitä Una tekee täällä yksi, Susanna kysyi. Hiljensin Timin käyntiin ja Susanna hyppäsi ottamaan Unan kiinni. Nainen lähti taluttamaan hevosta talliin ja minä ajoin paikalle. - Teiltä tais hukkua hevonen, naureskelin matildan huolestuneelle ilmeelle. - Vitsit, nyt ei naurata! Una karkas jonnekkin. - No joo, tuolla se tulee, kerroin Matildalle ja osoitin kohti Susannaa ja Unaa. - Ai, kiitos! Matilda sanoi.
Lähdin hoitamaan hevosta talliin. Otin siltä varusteet pois ja harjailin hepan. Vein sen karsinaansa ja otin Ressun pihattoon. Vein Timin tavarat paikoilleen ja kävin silittämässä sitä. Heitin sille porkkanan ja kiipesin yläkertaan kaapilleni.
28.4. Seinäjoella ravit. 1. sija
29.4. Pienellä kärrylenkillä+ Susanna
Astelin alas ja kävin sanomassa heipat kaikille. Kävelin maasturilleni ja lähdin ajamaan kohti kotia.
Timi ja Alex 6 HM
//Ohhoh, sähän oot pitkän tarinan jaksanu kirjottaa! :D Ihanan helppolukuista tekstiä kuitenkin oli, kun olit pätkiny sen tollai osiin (: Mahtavaa kun pääsit ennen tunteja tallille auttamaan. Aikamoinen tapaus tuo Mikael, kun sillä tavalla rupes uhittelemaan! Onneksi saitte Maran kuitenkin loppujen lopuksi kiinni :) Kiitos myöskin avusta tallissa! On noi meiän hevoset kyllä hirveen erilaisia persoonia, kun toiset vaan nuokkuu patsaina paikoillaan ja muutamat taas harrastavat kamalaa pyörimistä ja hampaiden vilauttelua! :D Mutta eikös se niin ookkin, että erilaisuus on vaan hyvästä...? Kivasti olit kertonut myös sun, Timin ja Susannan ajolenkistä. Oompas mä ollu ankara noille tuntilaisille! No mutta pitäähän niillekkin välillä ärähtää, ei ne muuten mitään opi ;D Onneks Una ei karannu kauemmas, se osaa nimittäin olla joskus tosi hankala saada kiiinni... :) Saat tästä upeasta ja pitkästä tarinasta 10+2 pistettä, eli yhteensä 12! - Matilda
|
|
alex
Ahkera kävijä
Posts: 45
|
Post by alex on Apr 29, 2014 16:27:07 GMT
|
|
alex
Ahkera kävijä
Posts: 45
|
Post by alex on May 5, 2014 15:02:52 GMT
Halailua Ja Tallinvaihtoa- 5.5.14
- Etkai sä jätä meitä? Matilda kysyi kauhuissaan. - Niin taidan tehdä, ori asuu täällä kunnes saa tallipaikan toisaalta, kerroin naiselle. - Eiii! kuului naisen karjahdus tallista. En jäänyt kuuntelemaan naisen vollotusta vaan kävelin Timin luo, joka oli vailla rapsuttajaa. - Voi pieni, höpötin pojalle. - En mä täältä haluais lähtee, mut vähän turhan hiljainen paikka. Säkin asustat yksin, eikä sulla oo kaveria, kerroin silittäen samalla Timin päätä.- Toivottavasti mä löydän sulle nopeesti uuden tallipaikan, totesin olan ylitseni. Hain orin varusteet sekä harjapakin ja otin pojan käytävään nuokkumaan.
Suin ja harjailin Timin kiiltäväksi, jonka jälkeen heitin pojan päälle varusteet. Otin kypäräni hyllystä ja lähdin ratsastamaan jonnekin päin. En katsellut ympärilleni vaan annoin Timin valita tien. Muutaman minuutin jälkeen päätin kääntää hevosen ja lähteä lompsimaan kohti tallia. Otin varusteet hepan päältä ja vein sen tarhailemaan. Susanna juoksi minut kiinni ja kysyi: - Et kai sä oikeesti lähde? Kai Matilda huijas mua? - Ei se mitään huijannut. Mä lähden ja vien orin mukanani, samalla lähtee Iida, koska sisarruksia. Ja me muutetaan etelä- Savoon, sanoin hieman kylmästi naiselle. SE halasi minua, mutta en välittänyt siitä. Suljin portin ja lähdin kävelemään kohti kotiani.
// En oo varmaan IKINÄ kirjoittanut näin kyhyttä tekstiä, mutta anteeks!
//Voi harmi kun nyt lähdette pois, mutta ymmärrän kyllä syyn, täällä on nimittäin melko todella hiljaista :/ Päätin itsekkin laittaa Pääskyniemen tauolle nyt toukokuun ajaksi, että saan inspistä lisää keräiltyä. Tästä tarinasta siis kuitenkin vielä 3 pistettä sulle (: - Matilda
|
|
alex
Ahkera kävijä
Posts: 45
|
Post by alex on May 7, 2014 15:07:14 GMT
// Mä ja Iida kirjotettiin tää nyt silleen hassusti. Siniset tekstit ovat Alexin, punaiset Iidan.
The Last Time- 7.5.14.
- Hyvää mestaa etsimässä, ja se voi olla vaik heti tässä, kuului Iidan radiosta. - Hei, Alex, ootko menossa Timiä hoitamaan? Mä lähden vartin päästä, niin saisinko kyydin? Iida huusi minulle. - Jooo, meen! Nähään autolla kohta, huusin hänelle takaisin. Otin tallikamppeeni ja menin autolle jo hieman aikaisemmin kuin oli sovittu. Pian kuitenkin Iida saapui luokseni ratsastuskassi olkapäällään. Starttasin ja ajelin hiljaisuuden vallitessa Pääskyniemeen.
Susanna ja Matilda olivat onnesta sekaisin, kun he eivät nähneet traileria perässäni. He hymyilivät ja olivat onnellisia, kun en lähtenytkään vielä. Astuin ulos autosta ja kuulin uutisen, joka sai minut tutisemaan vielä illallakin: Pääskyniemi taukoilisi toukokuun, eli käytännössä asia tarkoitti sitä, että Timi potkittiin pellolle, jos asian totesi näin suoraan. Minulla oli kiire etsiä orilleni tallipaikkaa, joten yöunet tästä lähtivät. Jokatapauksessa lähdin silittelemään Timiä, joka nuokkui paikoillaan. - Voe poeka! naurahdin Timin ilmeelle. - Mihis mä nyt sut tyrkkään, ihmettelin kutittaen orin päätä. Iida touhusi Lakun kanssa käytävällä.
Harjailin Lakun varustepakin antimilla puhtaaksi. Käyttelin sukaa ahkerasti, ja heilauttelin pölyharjaakin. Putsasin Lakun kaviot ja kävin hakemassa pojan satulan sekä suitset. Menisimme tänään Timin sekä Alexin kanssa yhdessä maastoon ratsastamaan. Alexkin oli alkanut harjailla oriaan, jolloin minut piti laittaa vauhtia. Olin ehkä maailman hitain varusteiden päälle laittaja, joten Alex joutuisi odottomaan minua kauan.
Niinpä niin. Tämäpä oli taas ensimmäinen kerta, kun jouduin odottomaan Iidaa. Olin jo valmis, ratsuni seisoi varusteissa, huuli lörpällään vieressäni, kun odotin Iidan selviytymistä Lakun kanssa. Nostelin Timin kaviot maasta, koska en tahtonut niiden juurtuvan maahan kiinni. Muutaman minuutin päästä Iidakin sai Lakunsa kuntoon, jonka jälkeen kävelimme ulos aurinkoon harjauspuomille.
Nousin Lakun selkään ulkona harjauspuomilla. Minua pelotti aivan vietävästi, sillä en ollut kerennyt ratsastaa Lakulla vielä ollenkaan, saati sitten maastossa. Alex rauhoitteli minua kyllä parhaansa mukaan ja sanoi vain, ettei minulla ollut hätää, mutta jännitys tuntui vatsassa. Tiesin kyllä, että Laku oli kiltti, mutta silti oli vaikeaa kuvittelevänsa aloittaa maastossa. Annoin pohkeita ruunalleni, joka lähti käppäilemään Timin vierellä kohti havupuumetsää. Selässä tuntui paljon turvallisemmalta, eikä jännitys ollut ottanut minuun valtaa.
Olimme kävelleet jo jonkun aikaa, kunnes kysyin Iidalta: - Ravataanko? Tyttö pudisti päätään, ja oli kauhusta kankea. - Rauhoitu! Ei Laku sua tapa, höpisin Iidalle. Tyttö rentoutui hieman, mutta en asennosta tykännyt vieläkään. mutta, koska oli Iidan ensimmäinen ratsastuskerta Lakulla, en tohtinut valittaa hänelle pikkuvirheistä.
Olin vieläkin kankea, mutta aloin rentoutua loppua kohden. Näpläilin Lakun harjaa vähänaikaa, jonka jälkeen käännyimme takaisin tallille. Ratsastimme rauhassa pienen maastolenkin metsän sydämessä. Lakun kanssa oli todella turvallista, eikä lopussa pelottanut laisinkaan. Laskeuduin selästä ja otin ruunan varusteet pois pesupaikalla. En käyttänyt vettä ollenkaan ja vein varusteet huoneeseen. Harjailin ruunani rauhassa, jonka jälkeen menin leikkimään Reetan kanssa.
Siivosin Timin karsinan rauhassa, jonka jälkeen laitoin orin sinne. Heilautin lukon kiinni ja astelin varustehuoneeseen. Kannoin sieltä Timin laatikon, jonka oli tunkenut täyteen tavaroitani. Muummuassa linimentit ja suojat, erilaiset apukeinot raviin, korvapallot sunmuut oliuvat tässä laatikossa. Kannoin sen peräkonttiini, ja kävin hakemassa valjaslaatikon, jossa olivat satula, suitset, yksi ylimääräinen marhaminta, toinen riimu sekä porkkananjämät. Seuravan laatikkon sisältivät ylimääräiset harjat, ohjat, rintaremmi ja kolmas riimu. Jätin pintelit, suan , pölyharjan ja kaviokoukun vielä huoneeseen, sillä niitä tarvitsin vielä. Silat sekä ajosuitset olivat viimeisessä lastissa, jossa olivat myös hieman kauroja, porkkanoita sekä omenia. Vihdoin lähdin huhuilemaan Iidalle, että hän saisi kävellä kotiin. Autoon ei nimittäin mahtunut yhtään enempää.
Alex & Timi, Iida & Laku
|
|