Vauhdikasta menoa
10.4.2014/Kirjoittajana Matilda
Paljon oli jo kerennyt tapahtua kuukauden aikana. Moona oli joutunut lopettamaan Lakun hoitamisen, muta uusi Hoitaja, Anna-Elina oli alkanut hoitaa Maraa. Nopan hevonen Tiko oli sopeutunut hyvin tallin arkeen ja vaikutti oikein mukavalta ruunalta ainakin minun silmääni. Myös molemmat yksäripaikat olivat menneet täyteen eilen, Kun Alex oli tuonut tallipaikkaa vailla olevan suomenhevos orinsa Pääskyniemeen. Neljä paikkaa oli kuitenkin vielä vapaana, kaksi pihatossa ja kaksi tallissa, joten muutaman uuden hevosen hankkiminen oli kyllä käynyt pariin otteeseen päässäni. Erästä sekarotuista ruunaa olin kyllä luvannut mennä kokeilemaan ylihuomenna, kuulemma todella kiltti ja soveltuisi hyvin tuntihepaksi, jouduttiin myymään kun sen entinen kotitalli lopettaisi toimintansa.
Vielä viimeinen kottikärryllinen heinää oreille ja päiväheinät olisi jaettu. Avasin pihaton portin ja hätistelin kahta tunkeilevaa oria etäämmälle. Kippasin heinät kahteen kasaan ja menin silittelemään Ripaa. Suokki pärskähti onnellisena ja pukkasi minua päällään.
'Noh noh pikkuinen, mä aloin miettimään että ois mahtavaa saada Pääskyniemeen ainakin yks varsa kesäksi ja sä olisit mun mielestä just sopiva isäehdokas...' Ripa katsoi minua hämmästyneen näköisenä, aivan kuin olisi ymmärtänyt mitä sanoin.
'Vai että varsaa sä oot miettiny?' Naurahti paikalle saapunut Nopa.
'Joo.. Pitäis vaan hankkia joku kiva tamma tänne sitten samalla!' Sanoin pirteästi. Yhden uuden tunti hevosen olin jo luvannut ostavani lopettavalta ratsastuskoululta, mutta eipä niitä hevosia koskaan voi liikaa olla...
'No sun pitäis sitten varmaan mennä kattomaan niitä myynti-ilmoituksia, mä ainakin näin monta mukavaa suokkitammaa myynnissä netissä viime viikolla!' Nopa sanoin rapsutellen Ressua aidan takaa.
'Niin varmaan pitäis, eka mä kuitenkin käyn liikuttamassa ton Maran ennen tunteja tai sä räjähtää kohta käsiin!' Sanoin katsahtaen tarhalle, jossa tamma härnäsi korvat luimussa seisoskelevaa
valkoista kurasta aivan ruskeaa eestinhevosruunaa.
Voi Ben raukkaa, saisi ainakin hetken olla kohta rauhassa kun lähtisimme tuon hermoheikon kanssa kentälle treenailemaan, mietin mielessäni lähtiessäni kävelemään kohti tarhaa riimunnaru kädessäni. Mara pärskähti nähdessään minut ja noti päänsä korkealle ilmaan, höristäen korviaan. Astuin sisälle tarhaan ja vihelsin hiukan. Tamma otti muutaman askeleen minua kohti, mutta pysähtyi sitten hamuamaan maassa olevia heinänkorsia. Juuri kun olisin saanut otetua kiinni sen riimusta, suuri hevonen pinkaisi liidokkaaseen raviin. Ärh! Niin perus Maraa, mutta kyllä mä tietäisin miten tuon viheliään tammakuvatuksen talliin saisi. Menin rapsuttelemaan juron näköistä Beniä ja huomasin sivusilmällä. Kuinka Mara lähestyi meitä kuin hiipien. 'Nyt täytyisi toimia ripeästi' mietin mielessäni kun hyppäsin kohti Maraa ja sain neidin riimusta kiinni viime hetkellä. Kyllä oli ollut lähellä, että olisin kaadunnut siihen kamalaan kuraläjään! Samassa kuulin naurua talipihalta.
'No on sullakin kyllä tapa pyydystää hevosia!' Alex kikatti maha kippurassa .
'Älä viitsi, tätä paksukalloa ei kuule niin helposti kiinni saadakkaan kun se niin päättää...' Vastasin silmiään pyörittelevälle ja päätään viskovalle tammalle.
'Haluutko apua sen kanssa?' Poika kysyi nauramisen lopetettuaan.
'Oi kyllä kiitos! Et tiedäkkään kuinka ihanaa tälle on koittaa laittaa satulaa, saatikka sitten suitsia päähän' Vastasin hiukan sarkastisesti. Kiinnitin tamman käytävälle, samalla kun Alex lähti hakeman tamman harjoja. Mara oli seissyt paikoillaan vasta noin kymmenen sekunttia, kun se alkoi jo kuopimaan. Eikö tolla elikolla oo sitte mitään kärsivällisyyttä! Aloin harjaamaan kiiltävää karvaa reippaain ottein, jolloin Mara näykkäisi kipeästi kädestäni.
'Perkuleen otus, jos haluut sinne kentälle vielä tämän päivän aikana, niin koita sitten käyttäytyä!' Sanoin napakasti korvat luimuun painavalle tammalle. Sain puhdistettua kaviot ja harjattua Maran loppuun ilman sen suurempia tappeluita, mutta varusteiden laiton annoin Alexin hoitaa ihan mielellään.
Nousin steppailevan tamman selkään Alexin pidellessä kiinni siitä. Vielä satulavyön kiristys ja jalkojen sujauttaminen jalustimiin, niin olin valmis.
'Voiko päästää irti?' Poika kysyi virnistäen.
'Päästä vaan...' Kerkesin sanoa kun jo keikuin puoliksi ravaavan Maran selässä. Otin ohjia hiukan tuntumalle ja kävelimme muutaman kierroksen puolipitkin ohjin molempiin suuntiin. Ruutitynnyriä ei tarvinnut kahta kertaa käskeä nopeuttamaan vauhtia, vaan se lähti raviin jo aivan ajatuksen voimalla. Aluksi näytti siltä, ettei tammaa saisi koskaan kuulolle, saatikka sitten rennoksi, mutta jo noin vartin ravailujen jälkeen Mara kulki kauniisti muodossa ja polki hienosti mahan alle takajaloillaan.
'Ompas se upea!' Kerkesi Alex sanomaan, kun jo seuraavassa hetkessä Mara oli tehnyt äkkipysähdyksen kentän päätyyn. Napautin hieman raipalla tallin suuntaan tuijottavaa tamma, joka pyrki protestiksi nousemana hiukan pystyyn.
'Nyt eteenpäin Mara, mä en jaksa että alat pelleillä just kun alkaa sujua' Sanoin napauttaessani jo hiukan kovemmin pohkeet pärskyvän ruunikon kylkiin. Kauaa ei jaksanut tamma pelleillä, vaan kohta jo laukkasimme reippaasti ympäri kenttää, laukanvaihtoja tehden. Hidastin Maran raviin ja muutaman kierroksen jälkeen hyppäsin alas selästä. Nostin jalustimet ylös ja nostin satulan pois selästä, samoin kuin irroitin ohjat suitsista. Maiskautin kerran ja tamma lähti jouksemaan pukitellen toiseen päätyyn kuin mikäkin kahjo.
'Tämä nyt olkoon sen palkkio, kun edes hetken jaksoi keskittyä työntekoon!' Naurahdin, lähtien viemään satulaa paikoilleen, Alexin jäädessä vahtimaan vauhdikasta hevosta. Vilkaisin kelloani ja totesin että kohta pitäisi jo alkaa ottamaan tunnille meneviä hevosia sisälle. Kyllä se aika vain kului nopeasti hyvässä seurassa, hevosten parissa!